43 yötä...

...ja sit me likat poimitaan SpiderWagner kyytiin ja lähdetään tän kesän reissuun. Maailman parasta!
Mennää siis samanlaiselle retkelle ku viimekesänä, paitsi et nyt on vielä parenpaa. Syystä että meillä on enemmän aikaa ja Spiderwagner on mukana sen koko ajan. Aivan mahtavaa upeeta uskomattoman --- kaikkee.
Mä oon miettiny et mihin mentäis ja muuta, mut en mä mitään oikeesti ole suunnitellu. Tai senverra et kaks päivää vietetään särkänniemes, mikä tarkottaa kolmea yötä Tampereella. Nii ja ehkä mä tyrkkään itteni helmettimiittiin, mut se on ny aika epävarmaa. Välil innostaa, sit hetken päästä ei pätkääkään. Kai se on toi helmetin touhu ja tunnelma ku tympii. Onki. Ja mitä mä itteeni sinne tungen ku en helmetissäkään viitti enää roikkua ku joskus puolvahingos. Kuten sanottu, tympii.

Takas asiaan. Meidän äititytär retki onki nyt meidän kolmen retki, ja taas sais muu maailma loppua ympäriltä. Enivei, mä vähän täs kalastelen et olisko kellään mitään hurjan upeeta paikkaa mieles mihin me voitais mennä? Tarkotan nyt ihan leirintä-alueita ja vastaavia. Olisin halunnu johki maatilamatkailuhässäkkään, mut kun varmasti kivan (Pöpsy käyny) paikan hintoja kattelin et viikonloppu olis 700e ja toisesta paikasta silmiin osui et savusaunan varaus olis vaatimattomat 350e. Kerta. Et noihin me nyt ei sit mennä :) Vaan eipä tarvikkaa, parhaat on mukana mitkä tekee reissuta parhaimman mahdollisen. Me kolme yhdessä. Ja teltta.

Eipä silti, oon mä kuullu valitusta sellasestaki ku et "oivoi kun jouduttiin lapsen kans oleen mökillä kahdestaan mun sisarten kanssa ja olin ihan yksinhuoltaja". Anteeksi mitä?! Ai että sitäkö se yksinhuoltajuus onki et on konkreettisesti ainoana vanhenpana lasten kanssa, et se ei olekkaan sitä et miettii ja tekee kaikki lapsen elämään vaikuttavat päätökset yksin saamatta keskustella kenenkään kanssa, ottaa yksin kaiken vastuun toisesta elämästä, sitä et yksin herää yöllä ja miettii pitäiskö mennä lääkäriin vai odottaa aamuun ku ei ole kelle soittaa. Just. Ja joo, kamala on olla sisarten kanssa mökillä. Mä olen ikionnellinen kun saan olla veljeni kanssa teltassa.
Et jos mikään ei ole hyvin ni vois vaikka kattoo peiliin. Vaikka eivätpä ne ihmiset siellä muuta näe ku sen joka oivoi kärsii kaikesta aijai kun ei ole ku oma talo ja auto ja mökki ja rakastava puoliso ja oivoi ku tarttis niin vielä sitä ja tätä ja pitäis päästä etelään ja ostoksille ja aaaaaargh.
Tuli varmaan selväksi :)

Ja taas takas. Katos, alanko mä taas oleen oma itteni ku asia menee hukkaan vaik ei ole ihan selvä mikä se asia on paitsi se et mepä päästään tänäki kesänä retkelle :)
Joo.
Ja nyt se meni hukkaan kokonaa. Se asia.

Lykkään tähä sit noita kerääntyneitä kuvattuja koruja pois kuleksimasta ni on neki tullu näytettyy.
Ensin messinkii. Tykkään näistä molemmista. Eka on kaulakoru, mut varsinki toi jälkimmäinen, rannekoru, se on oikeesti aika häävi. Taidan tehdä vastaavan kaulakorun kunha raaskin tota ketjua tarpeeks käyttää.
Messingin kaverina nois on kristallei ja makeenvedenhelmii.





Sit ihan vaan kesäblingi (tosin juur tollasiaki haluisin tehdä enenpi jos olis ketjua vaan riittäväst) ja taas yks noita kuparikoruja. Mä niin tykkään kuparista, ei se miksikään muutu.Ainii ja ton kuparises on lukko et sen saa kahdesti kaulan ympäri jos sattuu haluumaa.





Noin. Ja lykkään noita lisää ku jaksan höpistä, en viitti kehtaa laittaa pelkkii kuvii.
Tai sit viittinkehtaan, mä nimittäin täs taannoin kurkein aikasenpia kirjotuksiani ja kyllä otti päähän ku tajusin kuin ääreistylsää tääl on. Tosin, enpä mä muuta osaa höpistä ku turhaa tylsää tyhjää, joten mitä sitä valittamaan ku ei asiaa kuitenkaa saa korjattuu. Nii. Et mä pistän lisää jotain ku pistän, tekstillä tai ilman tai olen hiljaa tai en ole :)
Ja hirmu kivaa kesää!