Mullapa onkin uus...

...kuva!

Tai no jos tarkkoi ollaa ni vast on ääriviivat, värit tulee kunha tää ny paranee et voi lyöd lisää.
Mun piti jatkaa vanhaa, mut sit käviki nii et tuli kokonaa uutta - yllätys sinänsä eli ei. Ja ikinä mun ei pitäny ottaa perhosta, yks on, Pöpsyn isän lyömä, ja sen piti riittää. Mut kuinkas ollakkaan... Mut mul on selitys valmiina.

Mä ajattelin mua ja Pöpsyy ja mun menetettyä elämää ja kaikkee sellasta, ja päädyin sit haltiasiipiseen perhoseen koska Pöpsyn toinen nimi on Luthien (haltiaprinsessa, kaunein koskaan syntynyt lapsi - Tolkien), mutten halunnu haltian kuvaa ku en tykkää siitä vartalo osasta.
Rumuus, menetys, kadotus ja sen sellane, eli mä, oon siinä et ne siivet on revenneet, sellaset rispaset. Kontrastia. Särmää. Pöpsy ja mä. Elämä.

Kokeilenpa sittenki ottaa siitä kuvasta kuvan, mun selittämine ku on sitä ku on, paljon puhetta mut mitää ei saa selvää.



Nii. Tota siipien repimistä oon tos kokeillu et miten sen sais kauniisti rumasti. En vaa osaa piirtää. Mut värit on varmaan tohon suuntaan.
Nyt jännään paraneeko iho et saan ensviikol värit vai meneekö sit enskuun loppuun. Ensviikol, kyl tahdonvoimalla paranee.
Se siitä. Ainaki tällä kertaa.


12 yötä SpiderWagnerin hakuun.
Ellei aikaisteta lähtöä päivällä, siit tulis päivä lisää reissuaikaa. Tosin olis pitsiyöki siin, mut se ny on sitä samaa markkinamyyjää myyjän peräs ku kaikis muissaki tapahtumis joka puolel suomee koko kesän, et ei sen takii kannat tääl olla. Et joo, kai me sillo voitais perjantaina jo lähtee jos enovelimies vaan jaksaa sit jo lauantaina lähteä eteenpäin. Pitänee kysyä.
Ja se set siitäki.

Sit vielä viimiset vanhat esittelemättömät korukuvat pois niin pöytä olis niistä tyhjä.



Tossa ekas makeenvedenhelmiä, hopeeta ja kristallia. Toi kamala solmu mikä näkyy ei oikeesti ole noin kamala ja näy noi selkeesti.
Toises sit hopeeta ja savukvartsia.